Tutkittua tietoa: Yhteistyö Helsingin Yliopiston kanssa

Ollaanpa rehellisiä heti alkuun. Kun perustimme TwoDads -brändin, olisimme voineet valita helpoimman reitin. Olisimme voineet ottaa valmiin reseptin joltain suurelta saksalaiselta tehtaalta, lyödä päälle värikkään etiketin ja kutsua sitä ”terveelliseksi”, koska siinä on promille C-vitamiinia. Se on valitettavan yleinen tapa tällä alalla.

Mutta me olemme isiä. Ja kun kyse on omien lasten terveydestä – ja teidän lastenne terveydestä – ”oikominen” ei kuulu sanavarastoon. Me halusimme tietää, mitä purkissa oikeasti on. Ei markkinointipuheita, vaan kovaa dataa.

Tämä halu ymmärtää pintaa syvemmältä johti meidät pois mainostoimistojen neukkareista ja suoraan Helsingin Yliopiston luentosaleihin ja laboratorioihin. Yhteistyömme yliopiston kanssa ei ole vain hymyileviä kasvoja valokuvassa; se on koko toimintamme selkäranka, joka määrittää sen, miltä mehut, smoothiet ja aamiaistuotteemme maistuvat ja miten ne vaikuttavat pikkuvesseleiden kehoihin.

Miksi juuri Helsingin Yliopisto?

Suomi on insinöörien ja tutkijoiden maa. Meillä elintarviketieteet ovat maailman huippuluokkaa. Kun aloimme pohtia, miten voisimme taistella lasten lihavuusepidemiaa vastaan ruohonjuuritasolla, tajusimme tarvitsevamme raskaansarjan osaamista.

Helsingin Yliopiston Department of Food and Nutrition (Elintarviketieteen osasto) ei ole paikka, jossa hyväksytään puolivillaisia ideoita. Siellä asioita tutkitaan molekyylitasolla. Menimme sinne yksinkertaisen mutta vaikean kysymyksen kanssa: Miten voimme tehdä lapsille ruokaa, joka maistuu hyvältä, mutta jossa on radikaalisti vähemmän sokeria ja enemmän ravinteita kuin markkinoiden nykytarjonnassa?

Vastaanotto oli aluksi varovaisen kiinnostunut. Tutkijat ovat tottuneet siihen, että yritykset haluavat vain ”kumileimasimen” tuotteilleen. Me halusimme kuitenkin kehittää reseptiikkaa alusta asti tieteen ehdoilla.

Mitä yhteistyö käytännössä tarkoitti?

Se ei ollut vain papereiden pyörittelyä. Se oli konkreettista raaka-aineiden analysointia ja vaikutusmekanismien ymmärtämistä. Prosessi eteni usein näin:

  • Ensin tunnistetaan ongelma. Esimerkiksi perinteiset pillimehut ovat käytännössä sokerivettä, joka nostaa verensokerin pilviin ja romauttaa sen hetkeä myöhemmin – tuloksena kiukkuinen lapsi ja nälkäkiukku.
  • Seuraavaksi tutkijat auttoivat meitä ymmärtämään, miten voisimme korvata valkoisen sokerin ilman, että turvaudumme keinotekoisiin makeutusaineisiin, joita emme halua lasten tuotteisiin.
  • Kävimme läpi valtavan määrän dataa eri hedelmien ja marjojen luontaisista sokeripitoisuuksista ja kuiturakenteista. Tavoitteena oli löytää kombinaatioita, joissa maku säilyy makeana, mutta glykeeminen kuorma pysyy hallinnassa.
  • Lopulta päädyimme testaamaan reseptejä. Ja tässä tulee se kriittinen vaihe: teoria kohtaa todellisuuden.

Sokerin vähentäminen: Enemmän kemiaa kuin luulisi

Sokeri on ovela aine. Se ei ainoastaan makeuta; se antaa suutuntumaa (body), se säilöö ja se korostaa aromeja. Jos otat sokerin pois, jäljelle jää usein vetinen ja happama litku. Tämä on se syy, miksi monet ”terveelliset” vaihtoehdot maistuvat… no, pahvilta.

Helsingin Yliopiston asiantuntijoiden kanssa pureuduimme siihen, miten sokeri käyttäytyy lasten aineenvaihdunnassa. Perusajatus oli siirtyä pois lisätystä, puhdistetusta sokerista. Mutta pelkkä ”ei lisättyä sokeria” -leima ei riitä, jos tuote on täynnä hedelmätiivistettä, joka on aineenvaihdunnallisesti lähes sama asia.

Ratkaisu löytyi kokonaisvaltaisuudesta. Kun käytämme raaka-aineita, pyrimme säilyttämään mahdollisimman paljon hedelmän luontaista rakennetta ja kuituja. Kuitu on tässä taikasana. Se hidastaa sokerin imeytymistä verenkiertoon. Tutkimukset osoittavat kiistatta, että hitaampi imeytyminen tasoittaa energiapiikkejä. Lapsi jaksaa leikkiä pidempään ilman ”sokerihumalaa” ja sitä seuraavaa romahdusta.

Aistinvarainen tutkimus: Lahjomattomat kriitikot

Voimme viettää kuukausia laboratoriossa optimoimassa ravintoarvoja, mutta jos 5-vuotias sylkäisee smoothien takaisin pöydälle, peli on menetetty. Tämä on tieteen haara, jota usein aliarvioidaan: aistinvarainen arviointi (sensory evaluation).

Tieteellinen kehitystyö ei tapahdu tyhjiössä. TwoDads-tuotteet kävivät läpi tiukat makutestit. Eikä nyt puhuta mistään puku päällä istuvien johtajien maisteluista. Puhumme lapsista. Lapsilla on erilainen makuaisti kuin aikuisilla; he ovat herkempiä tietyille karvaille mauille ja kaipaavat luontaisesti makeutta, koska kasvava keho huutaa energiaa.

Yliopistoyhteistyön kautta opimme ymmärtämään näitä biologisia viettejä. Emme yritä huijata lasta syömään jotain pahaa. Yritämme luoda reseptin, joka tyydyttää biologisen makeanhimon turvallisella tavalla.

Oli kertoja, kun luulimme keksineemme täydellisen reseptin. Paperilla kaikki näytti upealta: ravintoarvot olivat priimaa, vitamiinit kohdillaan. Sitten annoimme sitä testiryhmälle. Tuomio oli tyly. ”Tää on ihan outoa.” Takaisin piirustuspöydälle. Tämä iteratiivinen prosessi – yritys, erehdys, analyysi, korjaus – on tieteellisen metodin ydin. Se on raakaa työtä, mutta ainoa tapa tehdä jotain oikeasti kestävää.

Vastaisku muoti-ilmiöille

Ravintotiede on valitettavasti alana altis muoti-ilmiöille. Yhtenä vuonna kaikki rasva on pahasta, seuraavana vuonna voita pitäisi laittaa kahviin. Sitten hiilihydraatit ovat vihollinen numero yksi. Vanhemmille tämä informaatiotulva on ahdistavaa. Kahden isän perustamana yrityksenä tunnistamme tämän tuskan paremmin kuin hyvin. Mitä uskallan antaa lapselleni?

Meidän filosofiamme – ja Helsingin Yliopiston tutkijoiden linja – on tylsempi, mutta turvallisempi: nojataan tutkittuun tietoon, ei trendeihin.

Tässä muutamia periaatteita, jotka ohjaavat tuotekehitystämme tieteen valossa:

  • Kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäinen ainesosa. Ei ole olemassa yhtä ”superfoodia”, joka pelastaa ruokavalion. Tärkeämpää on syödä monipuolisesti. Siksi tuotteemme on suunniteltu täydentämään normaalia arkiruokailua, ei korvaamaan sitä.
  • Rasvan laatu on tärkeämpää kuin määrä. Kasvava lapsi tarvitsee rasvaa aivojen kehitykseen. Emme pelkää rasvoja, kunhan ne tulevat oikeista lähteistä.
  • Prosessoinnin minimointi. Mitä enemmän ruokaa käsitellään, sitä todennäköisemmin menetämme mikroravinteita. Pyrimme pitämään tuotantoprosessit mahdollisimman hellävaraisina.

Lihavuusepidemian kourissa – Tiede ratkaisijana

Suomessa, kuten muuallakin länsimaissa, lasten ylipaino yleistyy. Se ei ole lasten syy. Se on ympäristön syy. Ruokaympäristömme on ”obesogeeninen” – se suorastaan houkuttelee syömään liikaa energiaa ja liian vähän ravinteita.

Yhteistyömme Helsingin Yliopiston kanssa tähtää myös tämän laajemman ongelman ratkaisemiseen. Haluamme näyttää elintarviketeollisuudelle esimerkkiä. On mahdollista tehdä kaupallisesti menestyvä tuote, joka on eettisesti ja ravitsemuksellisesti kestävä. TwoDads on ikään kuin elävä laboratorio: todistusaineistoa siitä, että terveellinen voi olla hyvää.

Kun luet tuoteselostettamme, et näe siellä salakieltä. Näet tuloksen vuosien työstä, jonka taustalla on Suomen terävimmät päät elintarviketieteen saralla. Se on lupaus, jonka uskallamme antaa, koska olemme tarkistaneet faktat itse – mikroskoopin kanssa.

Tämä tieteellinen selkänoja antaa meille rauhan nukkua yömme hyvin. Tiedämme, että emme myy vain ”fiilistä”, vaan tuotteita, joiden jokainen molekyyli on harkittu. Ja kun näemme lastemme juovan TwoDads-smoothieta, tiedämme tasan tarkkaan, mitä heidän kehossaan tapahtuu. Se on mielenrauhaa, jota ei rahalla saa, mutta tieteellä saa.

Jos haluat sukeltaa syvemmälle siihen, mitä olemme saaneet aikaan, käy kurkkaamassa blogiamme, jossa avaamme usein raaka-aineiden taustoja tarkemmin. Tiede ei ole vain tutkijoille – se kuuluu jokaiseen keittiöön.