Ollaanpa rehellisiä heti alkuun: taaperon ruokkiminen on välillä kuin neuvottelisi panttivangeista pienen, irrationaalisen diktaattorin kanssa. Yhtenä päivänä banaani on maailman paras asia, ja seuraavana päivänä sen tarjoaminen on henkilökohtainen loukkaus, joka johtaa dramaattiseen heittäytymiseen kivilattialle.
Jos tämä kuulostaa tutulta, et ole yksin. Ja mikä tärkeintä: et tee mitään väärin.
Olen työskennellyt lasten ravitsemuksen parissa vuosia, ja voin kertoa, että paperilla kaikki näyttää helpolta. ”Tarjoa monipuolista ruokaa säännöllisesti.” Juu, selvä. Mutta todellisuus keittiön pöydän ääressä, kun kello on viisi iltapäivällä ja verensokerit ovat alhaalla, on jotain ihan muuta. TwoDads-filosofiamme ydin on aina ollut ymmärtää tätä todellisuutta – lääkärin ja isän näkökulmasta.
Miksi taapero yhtäkkiä nirsoilee?
Se on biologista, ei ilkeyttä. Vauvana lapset ovat usein varsin ennakkoluulottomia (joskus jopa hiekka maistuu hiekkalaatikolla), mutta jossain 1,5–2 vuoden iässä iskee usein niin sanottu neofobia. Se on hieno sana sille, että uudet ruoat epäilyttävät.
Evoluution näkökulmasta tässä on järkeä. Kun luolamiesten lapset alkoivat kävellä itsenäisesti kauemmas luolasta, ne, jotka pistivät suuhunsa kaiken kirkkaanvärisen ja tuntemattoman, eivät välttämättä selvinneet aikuisiksi asti. Nirsous on siis tavallaan turvamekanismi. Lapsesi aivot sanovat: ”Tämä vihreä parsakaali on epäilyttävää, älä syö sitä, se voi olla myrkyllistä.”
Meidän tehtävämme vanhempina on opettaa aivoille uudelleen, että se vihreä juttu on itse asiassa turvallista ja herkullista. Ja tässä kohtaa monet menevät metsään sokerin kanssa.
Sokeri: Helppo ratkaisu, joka kostautuu
Lastenruokahyllyllä on helppo harhautua. Monet ”lapsille tarkoitetut” välipalat ovat käytännössä karkkia, joihin on lisätty vitamiineja. Olen nähnyt välipalapatukoita, joissa on enemmän sokeria kuin suklaalevyssä, ja mehuja, jotka ovat pelkkää sokerilientä.
Lapsen makuaisti on muovautuva. Jos totutamme taaperon siihen, että välipala on aina makea, mikään muu ei pian kelpaa. TwoDads syntyi juuri tästä turhautumisesta: halusimme vaihtoehtoja, joissa maistuu aito raaka-aine, ei teollinen glukoosisiirappi. Kun vähennämme turhaa sokeria, lapsen makupaletti alkaa tunnistaa ja arvostaa muita makuja – happamuutta, mietoa karvautta ja viljojen täyteläisyyttä.
Makukoulu arjessa – unohda luentomainen opetus
Makukoulu (Sapere-menetelmä) kuulostaa viralliselta, mutta käytännössä se on vain luvan antamista leikkimiseen. Ruoalla saa leikkiä. Itse asiassa, ruoalla pitää leikkiä, jos haluaa oppia syömään sitä.
Tässä muutama havainto siitä, mikä oikeasti toimii, kun halutaan laajentaa taaperon ruokavaliota:
- Ota lapsi syliin, kun teet ruokaa, ja anna hänen haistella raaka-aineita turvallisesti. Hajuaisti on suoraan yhteydessä aivojen tunnekeskukseen. Jos ruoka tuoksuu tutulta valmistusvaiheessa, se on vähemmän pelottavaa lautasella.
- Anna lupa sylkäistä pois. Tämä on game-changer. Jos lapsi tietää, että hänellä on ”hätäuloskäynti” eikä pahaa ruokaa ole pakko niellä, kynnys maistaa on paljon matalampi. Pidä servettiä valmiina ja kehu rohkeudesta maistaa, vaikka ruoka päätyisi serviettiin.
- Muuta koostumusta, älä makua. Jos keitetty porkkana ällöttää, kokeile raastetta. Jos raaste ei toimi, kokeile uuniporkkanaa tikkuina. Monesti kyse ei ole mausta vaan suutuntumasta – ”limainen” on taaperoiden yleisin valituksen aihe.
- Ota lapsi mukaan kauppaan (jos hermot kestävät). Anna taaperon valita yksi ”viikon uusi kasvis” hevi-osastolta. Kun hän on itse poiminut sen oudon näköisen kyssäkaalin, hän on sitoutunut projektiin ihan eri tavalla.
Turvalliset ja ravitsevat välipalat
Arki on kiireistä. Kukaan meistä ei jaksa askarrella vihanneseläimiä joka päivä. Tarvitsemme nopeita ratkaisuja, jotka eivät kuitenkaan romuta terveyttä. Välipalan tehtävä on pitää verensokeri tasaisena, jotta vältetään ne kuuluisat ”nälkäkiukut” juuri ennen päivällistä.
Tässä on realistin lista välipaloista, jotka toimivat:
Smoothiet – se helppo tapa piilottaa vihreää
Klassikko syystä. Smoothie on loistava tapa saada lapsi syömään asioita, joita hän ei muuten koskisi pitkällä tikullakaan. Olen itse piilottanut smoothieen pinaattia, avokadoa ja jopa keitettyä kukkakaalia. Tärkeintä on balanssi: marjat peittävät alleen melkein minkä tahansa vihanneksen maun.
Kaupan valmiissa smoothieissa kannattaa olla tarkkana. Etsi tuotteita, joissa on oikeasti marjaa ja hedelmää, eikä pääraaka-aine ole omenamehutiiviste (joka on käytännössä sokeria). Laadukas smoothie on hyvä hätävara laukkuun.
Sormiruokailu on motoriikkaa
Kun lapsi saa itse syödä sormin, hänellä on kontrolli. Pieniin kuutioihin pilkottu mieto juusto, kurkkutikut, höyrytetty parsakaali tai kotitekoiset kaurapallot ovat hittejä. Kaurasta puheen ollen – se on suomalainen superfood, jota ei kannata unohtaa. Kaurapohjaiset välipalat antavat pitkäkestoista energiaa toisin kuin vehnäpulla.
Maito ja kaurajuomat
Juomat ovat osa välipalaa, mutta ne eivät saa korvata ruokaa. Perinteinen maito on ok, mutta monet perheet suosivat nykyään kaurajuomia. Jos valitset kaurajuoman taaperolle, varmista, että se on kalsiumilla ja vitamiineilla täydennetty versio – ja mielellään sokeroimaton.
”En syö!” – Kärsivällisyys on ainoa valttisi
Tämä on se vaikein osuus. Tutkimusten mukaan lapsi saattaa tarvita jopa 15–20 maistamiskertaa ennen kuin hän hyväksyy uuden maun. Kaksikymmentä kertaa! Useimmat meistä vanhemmista luovuttavat kolmannen kerran jälkeen ja toteavat: ”No, meidän Ville ei vaan tykkää kesäkurpitsasta.”
Mutta tässä on juju: älä tee asiasta numeroa. Laita sitä kesäkurpitsaa pöytään muiden ruokien ohella. Älä tuputa, älä pakota, äläkä lahjo (”saat jälkkäriä jos syöt tämän”). Anna sen vain olla siinä. Näytä omalla esimerkilläsi, että syöt sitä itse ja nautit siitä.
Ruokailutilanne on taaperolle myös vallankäyttöä. Jos hän huomaa, että syömättömyys saa äidin tai isän hermostumaan ja tanssimaan hänen pillinsä mukaan, hän käyttää tätä valtaa. Paras reaktio syömättömyyteen on neutraalius. ”Okei, ei maistu tänään. Laitetaan lautanen pois.”
Yhteenveto väsyneille vanhemmille
Ei ole olemassa täydellistä ruokavaliota, eikä yksikään lapsi ole kasvanut aikuiseksi syömällä pelkkää makaronia, vaikka siltä hetkellisesti tuntuisikin. Tärkeintä on luoda ruokapöytään tunnelma, joka ei ole ahdistava.
Keskity kokonaisuuteen. Jos viikossa on muutama päivä, jolloin syödään pelkkää puuroa ja banaania, se ei kaada venettä, jos muina päivinä menee vähän kalaa ja kasviksia. TwoDads-hengessä sanoisin: ota rennosti, lue tuoteselosteet sokerin varalta, ja luota siihen, että lapsesi oppii kyllä.
Ja muista, neofobia menee ohi. Jossain vaiheessa sieltä kuoriutuu koululainen, joka saattaa jopa pyytää lisää salaattia. Siihen asti: hengitä syvään ja pidä rätti lähellä.