Ollaanpa rehellisiä: lasten kanssa retkeilyssä on kyse noin 30 % maisemista ja 70 % eväistä. Jos eväät unohtuu tai ne on vääränlaisia, reissu on käytännössä ohi ennen kuin se ehti alkaakaan. Olen oppinut tämän kantapään (ja useamman metsässä saadun itkupotkuraivarin) kautta. Kun verensokeri romahtaa, siinä ei auta hienoinkaan nuotiopaikka tai jännittävä muurahaiskeko.
Mutta tässä tullaan siihen ongelmaan, jonka me kaikki vanhemmat tiedetään. Kaupan ”retkieväät” on usein pakattu täyteen sokeria. Pillimehut, suklaapatukat, ne sokerikuorrutetut murot… ne antaa lapselle energiapiikin, joka kestää ehkä vartin. Sitten tulee romahdus. Ja väsynyt, kiukkuinen lapsi keskellä korpea ei ole kenellekään kiva kokemus. Siksi TwoDads aikoinaan perustettiin – piti löytää vaihtoehtoja, jotka maistuu, mutta ei tee lapsista sokerihumalaisia.
Talviretket vaativat eri strategian kuin kesäpiknikit
Suomen sää on, no, vaihteleva. Se mikä toimii heinäkuussa Nuuksiossa, on katastrofi helmikuussa Lapin hiihtoladulla. Olen kerran yrittänyt syöttää kohmeisille lapsille jäätynyttä kurkkua pakkasessa – voin kertoa, ettei mennyt jatkoon.
Pakkaskelin nyrkkisäännöt:
- Unohda vesipitoiset vihannekset. Kurkut ja tomaatit muuttuvat jäätyessään vetiseksi mössöksi. Ota mieluummin porkkanoita tai lanttutikkuja, ne kestävät kylmää paremmin.
- Termospullo on paras kaveri, mutta sen kanssa pitää olla tarkkana. Esilämmitä pullo kiehuvalla vedellä viisi minuuttia ennen varsinaisen juoman kaatamista. Muuten kaakao tai lämmin mehu on haaleaa jo parin tunnin päästä.
- Ruoka termarissa on usein hitti. Lihapullat ja muusi pysyvät yllättävän hyvinä levesuisessa ruokatermoksessa. Se on ihan eri fiilis syödä lämmin lounas kannon nokassa kuin jäystää kylmää leipää.
- Jos otat leipiä, vältä tomaattia tai salaatinlehtiä välissä – ne vettyvät ja jäätyvät. Juusto ja tuhti kinkku toimivat varmemmin.
Kesällä haasteena on toinen ääripää: lämpö ja pilaantuminen. Kukaan ei halua syödä hikistä juustoleipää.
Tässä vinkki, jolla säästät selkääsi: älä raahaa painavia kylmäkalleja. Jäädytä sen sijaan pari vesipulloa tai TwoDads-smoothiepurkkia edellisenä iltana pakastimeen. Ne toimivat kylmäkalleina eväsrepun sisällä ja pitävät muut ruoat viileinä. Kun ne sulavat, sinulla on raikasta juomaa tai viileä välipala valmiina. Nerokasta, ja vähentää kannettavan tavaran määrää huomattavasti.
Juomapuoli kuntoon ilman sokerikännejä
Nesteytys on retkeillessä se kohta, jossa moni menee vipuun. Lapsi ei välttämättä tajua janoaan ennen kuin on liian myöhäistä ja päätä alkaa särkeä. Vesi on tietysti paras janojuoma, mutta retkellä halutaan usein ”jotain spessua”.
Tässä TwoDads-filosofia on ollut meille pelastus. Kun valitset mukaan juomia, katso sitä sokerimäärää. Perinteisissä pillimehuissa voi olla yhtä paljon sokeria kuin limsassa. Kun lapsi vetää sellaisen metsässä, hän jaksaa juosta täysiä kymmenen minuuttia, ja sitten alkaa se kuuluisa kitinä.
Meillä on tapana ottaa mukaan vettä janojuomaksi ja sitten joku maistuvampi juttu, kuten vähemmän sokeria sisältävä mehu tai smoothie, nimenomaan palauttavaksi tai energianlisääjäksi. Pillimehut ovat käteviä, koska ne eivät paina juuri mitään tyhjinä (toisin kuin ne lasipullot tai termarit). Muista kuitenkin aina pakata tyhjät purkit takaisin reppuun. ”Roskaton retkeily” ei ole vain sananhelinää, se on velvollisuus.
Konkreettiset ideat reppuun – nämä toimivat
Monesti miettii päänsä puhki kaupassa. Mitä ihmettä sinne ottaisi, kun ne samat eväsleivät kyllästyttävät? Tässä muutama hyväksi havaittu setti, joita meidän perheessä on testattu vuosia:
Suolaiset eväät, jotka täyttävät oikeasti
Pelkällä keksillä ei pitkälle pötkitä. Tarvitaan hitaasti imeytyviä hiilareita ja proteiinia.
- Ruisleipä on kestävyyslajien kuningas. Se ei murene repun pohjalle samalla tavalla kuin höttöpaahtoleipä, ja pitää nälän poissa pidempään. Voitele reilulla kädellä.
- Suolaiset muffinit. Nämä voi tehdä edellisenä iltana valmiiksi. Sekoita taikinaan fetaa, pinaattia tai kinkkua. Ne maistuvat hyvältä kylmänäkin ja ovat helppoja syödä sormin ilman sotkua.
- Kananmunat. Klassikko syystä. Keitä ne kotona, jäähdytä ja kuori valmiiksi rasiaan. Ripottele vähän suolaa päälle. Proteiinipommi, joka kulkee helposti mukana.
- Karjalanpiirakat. Nämä kestävät repussa pyörimistä yllättävän hyvin. Välipalaksi ihan ykkönen.
Makeat herkut (järkevästi)
Retkellä kuuluu herkutella, mutta herkkujen ei tarvitse olla pelkkää karkkia.
- Banaanit on riskialttiita. Jos pakkaat banaanin reppuun, se on musta muusi perillä, ellet käytä sellaista kovaa banaanikoteloa (mistä en itse ikinä muista ottaa mukaan). Omena tai mandariini on kestävämpi valinta.
- Pähkinät ja kuivatut hedelmät. Tämä on se alkuperäinen ”trail mix”. Rusinat, karpalot, cashewpähkinät. Antaa energiaa, mutta ei aiheuta verensokerin heilahtelua samalla tavalla kuin karkkipussi.
- Itse tehdyt välipalapatukat. Kaurahiutaleita, hunajaa, siemeniä. Netistä löytyy miljoona ohjetta. Tiedät tasan mitä niissä on, eikä tarvitse arvailla lisäaineita.
- Letut. Jos on aikaa ja välineet, mikään ei voita nuotiolettuja. Tee taikina valmiiksi kotona ja laita se pestyyn limsapulloon tai maitotölkkiin. Metsässä paistaminen on ohjelmanumero itsessään. Muista voi paistamiseen!
Pakkauksen ekologia ja käytännöllisyys
Tunnustan, että inhoan sitä roskaa, joka retkiltä kertyy. Pahinta on ne yksittäispakatut keksit, joiden kääreet lentävät tuulessa pitkin kanervikkoa heti kun lapsi avaa pussin.
Fiksuin tapa on ”esipakkaa” eväät kotona. Ota keksit tai leivät pois alkuperäispakkauksista ja laita ne kestorasiaan. Rasian kansi toimii retkellä lautasena (yksi astia vähemmän tiskattavaksi!). Lisäksi säästyt siltä, että joudut kantamaan roskia takaisin kotiin repussa, jossa ne sotkeutuvat villasukkiin.
Myös servetit tai talouspaperi unohtuu aina. Laita pari palaa talouspaperia minigrip-pussiin. Sillä pyyhkii tahmeat naamat ja sen voi usein polttaa nuotiossa (jos tulenteko on sallittua ja metsäpalovaroitus ei ole voimassa).
Lopuksi: Älä stressaa liikaa
Tärkeintä on kuitenkin asenne. Jos eväsleivän välistä putoaa kurkku sammaleelle, sen voi huuhtaista tai sitten noudattaa viiden sekunnin sääntöä. Lapset muistavat retkistä yleensä sen fiiliksen ja yhdessäolon, eivät sitä, oliko leipä täydellisesti voideltu reunoja myöten.
Mekään TwoDadsilla ei olla täydellisiä kokkeja tai superisi-hahmoja, vaan ihan tavallisia vanhempia, jotka haluavat lapsilleen hyvää ruokaa ja kivoja kokemuksia. Pakkaa reppuun järkevää, vähäsokerista purtavaa, lämmintä vaatetta ja rennot mielet. Sillä pärjää jo pitkälle, oli kyseessä sitten lähimetsän valloitus tai päiväretki kansallispuistoon.